11/18/2015

Aakkoset


Tämä postaus oli tarkoitus julkaista blogin 1v. synttäreiden kunniaksi, mutta haaste osoittautui liian suureksi. Nyt aakkoset on vihdoin koottuna ja julkaisuvalmiina. Nämä aakkoset ovat ihan pätevä tapa jakaa pieniä infoiskuja itsestäni ja niin pääsee vähän enemmän kiinni siitä, että kuka tätä blogia oikeastaan kirjoittaa.

Analysointi. "Lakkaa lukemasta asioita rivien välistä mitä siellä ei edes ole" "Tiedätkö mitä teet nyt? Yliajattelet sitä mitä muut susta ajattelee". Kumpikin lausahduksia, jotka on minulle sanottu. Analysointi ja ylianalysointi on kumpikin tuttuja tapauksia omassa arjessani, välillä voisikin ehkä vähän säästellä, lopettaa murehtiminen, lakata kääntämästä asioita ja antaa niiden vaan olla ja elää hetkessä. Helpommin sanottu kun tehty, mutta harjoittelu auttaa asiaa. 

Battlefield. Tällä hetkellä pidän tätä pääpelinäni. Tunteja on saatu kerrytettyä, peliporukka eli platoon on jo kasassa ja emblemit tehtyinä. Hauskaa on ja englantia pääsee samalla TeamSpeakissa jutellessa käyttämään.



Counter Strike. Aikaisemmin inhoamani peli onkin tullut kilpailullisen näkökulman ja helpomman pelitavan vuoksi ihan mielenkiintoiseksi. Olisipa älyttömän siistiä päästä joku päivä pelaamaan kilpailullisesti itsekin! Siinä haave, joka ei todellakaan tule toteutumaan. Ensi viikolla on muuten taas Ylelläkin pelilähetys, kurkatkaa mistä on kyse.

Daft Punk. Kun minulle sanottiin, että Daft Punkin Random Access Memories on luultavasti parhaita levyjä mitä olen kuullut, en uskonut. Nyt albumi on soittolistalla ja kuuntelen sitä melko säännöllisesti, mikä on erittäin kummallista koska tyylillisesti ei bändi ole ollenkaan oma juttuni. Tämä levy on kuitenkin ihan mahtava, kuunnelkaa!

E. Alkusyksystä murehdin sitä, että syksy ei ollut millään tavalla erikoinen tai spesiaali. Siitä muutama viikko ja syksystä tuli spesiaalimpi kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Tällöin tapasin poikaystäväni. Tällä hetkellä elän täysin erilaista ja parempaa arkea kun ikinä aikaisemmin. Siihen arkeen kuuluu sopivissa määrin sohvalla istumista, Modernin perheen jaksoja, opiskelua, mutta myös uusia asioita, kuten Naurun Tasapainon livefinaali, Anssi Kelan keikka ja suunnitelmia Wackenista. Mitäpä muuta tästä voisi sanoa söpöilemättä liikaa? Olen onnellinen.

Fixer Upper. Frozenista tuttu laulu, soittolistalla on kolme kappaletta kyseisestä elokuvasta, tämä kivipeikkojen oivalta kappale on yksi niistä. 

Gilmore Girls. Yksi kaikkien aikojen suosikkisarjojani, nopea höpötys, hauskat jutut ja hyvät näyttelijät. Supermahtavia uutisia tuli muutama viikko sitten, kun Netflix ilmoitti tilanneensa Gilmoren tytöistä vielä muutaman lisäjakson. Vihdoin päästään kuulemaan ne sanat, joihin sarjan kirjoittaja oikeasti halusi sarjan päättää. En malta odottaa!

Huumori. Oma huumorintaju on ainakin huono ja paikoitellen kieroutunut, mutta ilman sitä ei olisi tänä vuonna jaksanut. "Mistähän sen tietää milloin on syytä huoleen, kun huumorilla ei saa kuitattua enää kaikkee ja ymmärtää tilanteen luonteen". Säe Apulannan Ihme-kappaleesta. Onneksi on saanut huomata, että on vain harvoja asioita, joita huumorilla en voi kuitata pois.

Ilta. Jostain syystä iltojen merkitys omassa arjessa on korostunut talven myötä. Silloin opiskelut ja päivän menot on yleensä paketissa ja on aikaa vaan olla. Toisaalta olen jo pitkään ollut ilta- ja yöeläjä eli vasta loppupäivästä alan saamaan hommasta kunnolla kiinni.

Joensuu. Kotikaupunki jo neljän vuoden ajan.

Koti. Kesän aikana olen oppinut, kuinka tärkeä asia tämä oma pieni yksiö on. Nautin täysillä siitä, että saan sisustaa mieleni mukaan mustavalkoisella ja tehdä asiat mieleni mukaan (tai jättää tekemättä). Välillä saatan nojailla seinään ja miettiä, että kuinka paljon asuntoni yleisilmeestä ja tunnelmasta pidänkään.

Lounas. Pienemmissä ja isommissa porukoissa vietetyt lounashetket ovat olleet kesän ja syksyn piristys.


Musiikki. Vasta kun yksi ystävistä sanoi sen ääneen, niin tajusin kuinka paljon hahmotankaan maailmaani musiikin kautta. Soittolistat päivittyvät jatkuvasti, hyvää kappaletta saatan soittaa repeatilla kyllästymiseen asti ja oma koti on täynnä lyriikoita. Yhdistän erilaisiin tilanteisiin ja ihmisiin tietyt kappaleet. Keikoilla on tullut tänä vuonna käytyä myös ihan mukavasti, toiveissa juuri nyt on Metallican saapuminen Suomeen ja liput viimeistään 2017 Wackeniin. Rakkaudesta musiikkia kohtaan kertoo myös ehkä se, että tämän syksyn tärkeimpiä hankintoja oli Apulannan Valot Pimeyksien Reunoilla -kaulakoru.

Nerdic Nails. Oma pieni pakopaikkani arjesta ja kaikesta järkevästä. Täällä on ihan ok pohtia miksen muistanut lakata neonlakan alle ensin valkoista pohjalakkaa ja tuottaa juuri sellaista sisältöä kun haluan mustavalkoiseen blogiin. Tästä syystä hyllyllä on valoteltta, mitä joka toinen vieras pitää kissan kuljetuslaatikkona (minulla ei todellakaan ole kissaa).

Opiskelu. Luokanopettajaksi pitäisi valmistua, mutta vielä kiinnostaisi myös lisäopiskelut psykologian puolella. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Tällä hetkellä viimeisen opiskeluvuoden opinnot koostuvat lähinnä tenteistä ja gradusta.

Parveke. Suureksi onnekseni yksiööni kuuluu lasitettu parveke. Siellä tuli kesällä vietettyä sohvalla tunti jos toinenkin kirjan parissa ja kuuntelemassa Nightwishin soundcheckiä ja Ilosaarirockin esiintyjiä. En tiedä, miten sitä enää ikinä osaisi olla ilman omaa parveketta tai pihaa.

Queue. Viime aikoina on pelihetkissä tullut porukalla naurettua tätä sanaa. Kuinka tyhmältä se kuulostaakaan suomalaisittain äännettynä ja miten se oikeastaan pitäisi lausua..

Rilla. Meidän perheen koira, Lagotto Romagnolo. Nyt jo 11 -vuotias neiti. Rilla on nallekarhun näköinen, mutta melko omatahtoinen tapaus. Syliinhän ei esimerkiksi tulla ellei ehdottomasti itse haluta. Kun poikakaverin kanssa käytiin ensimmäisen kerran perhettäni moikkaamassa, Rilla juoksi suoraan tämän herran luokse rapsutettavaksi (yleensä miehet ovat nounou). Sitten minut huomatessa Rilla tajusi, että eihän tuo ollutkaan tuttu mies ja haukahti pari kertaa perään. Vähän oli katu-uskottavuus haukuilla jo siinä vaiheesssa nollassa. Ihana tyttö.

Shoppailu. Puolen vuoden aikana on painosta lähtenyt reilut 10 kiloa, joten shoppailuun on tullut ihan uudenlainen innostus. Ihanaa käydä kaupoilla kun saa uusia vaatekaappia ja ostaa juuri sellaisia vaatteita kuin haluaa pitää.

Tatuointi. Ykkösasiana bucketlistilläni. Pätkä lyriikoita pitäisi käydä niskaan laitattamassa, kunhan oikeasti saan otettua sen askeleen. Olen hirveän huono tekemään sellaisia asioita, joita vain itse haluan. Jos kuulen lähipiiristä vastustelua niin lyön nopeasti jarrut pohjaan. Joten vielä tässä odotellaan rohkeutta ja sitä THE ideaa.



Ulkoilu. Ulkoilusta, etenkin lenkkeilystä, tuli tänä vuonna iso osa arkeani. Aiemmin en käynyt lenkillä kuin kavereiden kanssa, kesällä lenkkeilin päivässä kymmenisen kilometriä. Ulkoilu pitää itsellä ainakin ajatuksia koossa ja antaa tilaisuuden kuunnella musiikkia ehkä vähän turhankin lujaa.

Veljet. Vanhetessa sitä tajuaa koko ajan enemmän, että kuinka hieno juttu sisarukset oikein ovatkaan. Voidaan höpöttää vakavimmista aiheista tai jakaa tyhmiä meemejä yhteisessä whatsapissa, pelata netissä eri puolilta Suomea tai heitellä frisbeetä takapihalla (kunhan vaan satutaan kaikki kolme olemaan samassa paikassa samaan aikaan).

Williams. Robbieta on käyty katsomassa nyt kaksi kertaa, menisin vielä uudestaankin. Bucketlistiltä itseasiassa löytyy toive käydä katsomassa Robbieta kerran Britanniassa, siellä tunnelma on varmasti vähän erilaista kuin Suomessa tai Virossa. 

Xbox. Sana, jota on heitelty ilmoille pelottavan paljon viime aikoina.

Ystävät. Tämän vuoden aikana ystävien merkitys on ollut niin huikea. Olen saanut apua, tukea ja seuraa aina tarvitessani. Tämä vuosi tulee olemaan meidän opiskeluporukan viimeinen yhteinen Joensuussa, aika hurja ajatus.

Zero. Pitäisi varmaan alkaa suosia kokiksessa enemmän tätä versiota nyt kun lenkkeily ei ole enää ihan joka-aamuinen juttu. Mental note.

Åland. Niin kekseliästä, niin kekseliästä. Olen käynyt..öö, kerran, kutosen luokkaretkellä.

Ääni. Äänien ja etenkin puheen ymmärtämisestä on viime aikoina tullut melko haastavaa. Lähinnä niin, että pitää todella keskittyä täysillä, jotta saan selvää mitä minulle yritetään sanoa. Yllättäen tuleva puhe on kaikista hankalinta. Eniten kuultu sana tässä taloudessa on varmasti "mitä?".

Öö. Fiilis, mikä piti tämän postauksen luonnoksissa useamman kuukauden ajan. Mutta nyt se oli tässä!

5 kommenttia:

  1. Tämä oli mielenkiintoista luettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin. Se mun piti kysyä sulta, että ootko kuunnellu Kerkko Koskinen Kollektiivia koskaan? Mää oon nimittäin myyty siihen. Musiikki on ihanan mahtipontista välillä, melodiat tarttuvia korvamatoja ja lyriikat mielenkiintosia, ajatuksia herättäväiä, aika oveliakin.

      Poista
    2. Kiva kuulla! :) En ole muutamaa kappaletta enemmän tainnut tutustua. Pitääkin tsekata! :)

      Poista
  2. Ah queue. Muistan kun meillä vaihtui tokalla luokalla opettaja ja se ei enää sanonut, että "stand in a line" vaan piti mennä "as a queue". Jostain syystä se ärsytti : D (lausutaan muuten qyy!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, se on kyllä parhaita enkunkielisiä sanoja, vähän kun squirrel. Joo, tähän qyyhyn mekin on jo totuttu, mutta niin tekee välillä mieli vaan lausua se suomalaisesti :D

      Poista

Every comment brightens up my day :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...