Oili

Vuosi on ollut melkoinen. Maaliskuussa meidän perheen koira, Rilla, joka blogissakin on vilahdellut, jouduttiin lopettamaan vanhuuden aiheuttamien ongelmien vuoksi. Tuo oli ja on tietysti edelleen todella surullista ja neiti onkin mielessä päivittäin. Vaikka itse olen elänyt jo monen monta vuotta poissa tuolta kotoakotoa, oli tämä silti yhtä kova isku kuin kotona asuessakin olisi ollut. Olin vuosia sitten tehnyt itseni kanssa hiljaisen sopimuksen, että niin kauan kuin Rilla olisi elossa, en hankkisi itse koiraa. Vanhemmilla tulee käytyä kuitenkin sen verran, että Rilla olisi turhaan joutunut kestämään nuoremman koiran vouhotusta ja tullut häirityksi omassa kodissaan. En halunnut olla vastuussa siitä. Huhtikuussa muutimme E:n kanssa uuteen asuntoon ja aloimme pohtia koira-asiaa tälle kesälle. Reilu kuukausi myöhemmin meille oli varattuna mäyräkoirapentu, jota pääsimme katsomaan ensimmäisestä viikosta alkaen parin viikon välein. Kesäkuun viimeisinä päivinä meille vihdoin muutti kääpiömäyräkoiratyttö, Oili.

Nyt Oili on asunut meillä reilut kaksi kuukautta ja sulautunut meidän arkeen yllättävänkin hyvin. Oili nukkuu reippaita määriä ja on aktiivisimmillaan kun ollaan molemmat kotona, kun E on töissä tai koulussa, Oili tuppaa nukkumaan pitkiä unia. Oili on rodunmukaisesti todella fiksu, mutta myös itsepäinen. Eri juttuja harjoitellessa huomaa, että Oili ymmärtää todella nopeasti mitä pyydetään, mutta jos neiti kokee ettei asian tekemisestä ole tarpeeksi hyötyä, ei homma välttämättä toteudu. 

Oili painoi kahdeksan viikon iässä vähän alle kaksi kiloa ja nyt hieman alle kolme. Muille Oili näyttää vielä todella pieneltä, mutta meille pituudeltaan ja olemukseltaan jo tuplasti isompi tyttö on jo iiiso koira. Alkuaikoina Oilia kannettiin paljon kun pieni ei jaksanut vielä itse kävellä ja moni asia jännitti todella, mutta nykyään Oili kävelee mielummin itse ja ruuhkaisessa keskustassa kuljettaessa saattaakin ottaa itseensä, jos mielummin kantaisimmekin neitiä. Kuitenkin tätä postaustakin kirjoittaessa Oili nukkuu sylissä ja ihmiset sekä läheisyys ovatkin Oilin elämän kantavia voimia. Pakko tunnustaa, että ennen Oilin saapumista meillä oli kova periaate, että Oili tulee nukkumaan omasssa sängyssään lattialla. Kolme viikkoa jaksettiin itkua ja haukkumista lattialta ja siitä asti neiti on saanut viettää ainakin osan yöstänsä sängyssä. Yleensä Oili nostetaan rauhoittumisen jälkeen omaan sänkyynsä, mistä se sitten viimeistään aamuyöstä ilmoittaa haluavansa viereen. Aluksi parasta oli E:n tyynyn jakaminen öisin, mutta esimerkiksi tällä viikolla Oili herätti tökkimällä tassullansa kättäni kun peittoa piti nostaa, jotta Oili pääsee mönkimään peiton alle jalkopäähän jatkamaan uniansa.

Pienen ja söpön Oilin kanssa tehdään jatkuvasti kuitenkin myös kasvatustyötä. Vaikka Oili saa melko vapaasti viettää aikaa sohvalla ja sängyllä (joille hänet pitää pienen kokonsa takia aina nostaa), on meillä kuitenkin myös rajoituksia. Esimerkiksi keittiössä Oili harvoin on tiellä, vaan menee istumaan hieman kauemmas jaloista tai jahtaa häntäänsä, mutta syödessämme ollaan oltu tarkkana siitä, ettei Oilia esimerkiksi huomioida nostamalla syliin. Yleensä Oili sitten rauhoittuukin omiin puuhinsa keittiön lattialle tai ruokailee itsekin. Huomio ja sen saaminen onkin niitä meidän suurimpia harjoittelun kohteita tällä hetkellä. Koska itse työskentelen kotoa, Oili selvästi on tottunut siihen, että joku on aina saatavilla. Yksinoloa harjoitellaan, mutta sen lisäksi Oilin on pitänyt oppia, että aina vaikkapa sitä lelua ei heitetä, vaikka niitä jalkoihin kuinka paljon tahansa kasataankin.

Tällaista nyt esimerkiksi kuuluu meidän pentukuplaan. Oilin meininkiä voi enemmän seurata Oilin Instagram-tililtä @oilithedachshund. Mielellään kävisin blogissa useamminkin, mutta kynsiblogissa se tuntuu jotenkin hassulta käydä kirjoittelemassa aiheen ohi. Tällä kertaa kuitenkin tein Oilin suhteen poikkeuksen!

Tsemppiä kaikille syksyn jatkoon!