Syysmyrsky

Kun kynnet lakkasi kerran niin pitihän se tehdä toistekin! Yritin jatkaa samalla helpolla linjalla ja valita vain muutaman lakan, yhden leiman ja mennä sillä eteenpäin. Kun valitsee vain muutamia lakkoja, joiden pitäiis olla oikein ihania, on helppo kallistua Zoyan puoleen. Itseasiassa tällä kertaa molemmat lakkauksen kynsilakoista ovat Zoyaa. Aurora on varmasti monien tuntema kaunokainen ja Storm taas kaunis, mutta myös kauan haluamani. Oikeastaan yllätyin kun tajusin, etten ollut muka käyttänyt Stormia kertaakaan! Vaikka ties kuinka pitkään olen sen perään kuolannut.

Lakkauksen perusidea on todella simppeli kuten näkyy. Aurora neljälle kynnelle, Storm yhdelle. Jokaiselle Auroran kynnelle leimaus sekä mustalla että valkoisella, leimauskuvana sama lehti. Leimauslaatan kuorin juuri suojakalvon alta käyttöön, kun muuten melko kesäinen Aurora kaipasi vähän syksyisempää kaveria.

Jos nyt tekisin muutamia asioita toisin, valitsisin suuremman ja abstraktimman leimauskuvan. Ja vaikka Aurora mielettömän kaunis onkin, en tiedä onko se niin omalla alueellani, että hiljalleen lakkaillessa se olisi ollut viisain valinta. Ehkä ensi kerralla pitää vain kallistua niiden tummien luumun sävyjen maailmaan!

Zoya - Aurora

Zoya - Storm

Konad - Black

Essence - Stamp Me! White

Born Pretty Store - BPX-L018

"Teen vaan jotain simppeliä"

"Teen vaan jotain simppeliä - nopeaa ja helppoa" Ihan looginen ajatus, kun on pitänyt melkein 6 kk tauon lakkailusta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, eikö? Siksi kun aikaa lakkaamiselle löytyi, kaivoin esille Pinterestin taulultani simppelin idean, kaksi lakkaa, leimauslakan ja yhden laatan. Koska lakkaustavarat ovat vieläkin muuton jälkeen vähän sekaisin, meni ensin oma aikansa juuri oikeiden tavaroiden löytämiseen lipaston laatikoista. Onneksi oli sunnuntai ja olin kahdestaan pennun kanssa kotona. Kun olin uudelleen tutustunut leimauslaattoihini ja löytänyt lähes etsimäni, aloin lakkailla ja nopeasti totesin, etten valinnutkaan kaikista helpointa tietä.

Valitsemani kaksi lakkaa olivat KBShimmerin Pt Young Thing ja ILNPn Central Station. Näillä oli tarkoituksena toteuttaa liukuväri niin, että itselleni uudempi tapaus Central Station pääsisi lakkauksen pääosaan. Aloitin pohjavalmistelut kuten aina liukuvärin kohdalla teen: pohjalakka ja sen päälle lakkauksen vaalein sävy. Tällä kertaa se tarkoitti KBShimmerin lakkaa. Liukuväriä tehdessäni tajusin, että kumpikaan valitsemistani lakoista ei ole tarpeeksi paksu tai pigmenttinen, jotta ne oikeastaan erottuisivat toisistaan. Joten oikeastaan koko liukuväri-konsepti oli ihan turha, lakkauksesta näkyy vain Pt Young Thing.

Toinen asia mitä en ottanut huomioon, oli lakkojen ominaisuus. Eli kynsinauhani olivat hyvin nopeasti aivan täynnä kimalletta ja sen siivoaminen todella hidasta. Kimallehan ei tunnetusti halua liikkua mihinkään. Joten hinkattuani kynnet melko puhtaaksi päätin leimata. Leimata mustalla leimauslakalla. Sehän ei myöskään sotke yhtään puhdistettaessa. Nämä ovat selvästi näitä pitkän tauon tuomia ajatuskatkoksia. Miksen ensin leimannut ja puhdistanut kaikkea sitten kerralla? Huoh. Lakkaukset päätin kuitenkin kuvata vasta myöhemmin, kun sotkuja on saanut poistettua käsiä pesemällä ja kulumalla.

Voidaan siis todeta, että täysin helppo, nopea ja rentouttava lakkaus ei tässä ollut kyseessä, mutta sainpahan muutamaksi päiväksi taas kynsille jotain kimallusta näppäimistön näpyttelyn kaveriksi.

KBShimmer - Pt Young Thing

ILNP - Central Station

Konad - Black

Born Pretty Store - BP-L060

Oili

Vuosi on ollut melkoinen. Maaliskuussa meidän perheen koira, Rilla, joka blogissakin on vilahdellut, jouduttiin lopettamaan vanhuuden aiheuttamien ongelmien vuoksi. Tuo oli ja on tietysti edelleen todella surullista ja neiti onkin mielessä päivittäin. Vaikka itse olen elänyt jo monen monta vuotta poissa tuolta kotoakotoa, oli tämä silti yhtä kova isku kuin kotona asuessakin olisi ollut. Olin vuosia sitten tehnyt itseni kanssa hiljaisen sopimuksen, että niin kauan kuin Rilla olisi elossa, en hankkisi itse koiraa. Vanhemmilla tulee käytyä kuitenkin sen verran, että Rilla olisi turhaan joutunut kestämään nuoremman koiran vouhotusta ja tullut häirityksi omassa kodissaan. En halunnut olla vastuussa siitä. Huhtikuussa muutimme E:n kanssa uuteen asuntoon ja aloimme pohtia koira-asiaa tälle kesälle. Reilu kuukausi myöhemmin meille oli varattuna mäyräkoirapentu, jota pääsimme katsomaan ensimmäisestä viikosta alkaen parin viikon välein. Kesäkuun viimeisinä päivinä meille vihdoin muutti kääpiömäyräkoiratyttö, Oili.

Nyt Oili on asunut meillä reilut kaksi kuukautta ja sulautunut meidän arkeen yllättävänkin hyvin. Oili nukkuu reippaita määriä ja on aktiivisimmillaan kun ollaan molemmat kotona, kun E on töissä tai koulussa, Oili tuppaa nukkumaan pitkiä unia. Oili on rodunmukaisesti todella fiksu, mutta myös itsepäinen. Eri juttuja harjoitellessa huomaa, että Oili ymmärtää todella nopeasti mitä pyydetään, mutta jos neiti kokee ettei asian tekemisestä ole tarpeeksi hyötyä, ei homma välttämättä toteudu. 

Oili painoi kahdeksan viikon iässä vähän alle kaksi kiloa ja nyt hieman alle kolme. Muille Oili näyttää vielä todella pieneltä, mutta meille pituudeltaan ja olemukseltaan jo tuplasti isompi tyttö on jo iiiso koira. Alkuaikoina Oilia kannettiin paljon kun pieni ei jaksanut vielä itse kävellä ja moni asia jännitti todella, mutta nykyään Oili kävelee mielummin itse ja ruuhkaisessa keskustassa kuljettaessa saattaakin ottaa itseensä, jos mielummin kantaisimmekin neitiä. Kuitenkin tätä postaustakin kirjoittaessa Oili nukkuu sylissä ja ihmiset sekä läheisyys ovatkin Oilin elämän kantavia voimia. Pakko tunnustaa, että ennen Oilin saapumista meillä oli kova periaate, että Oili tulee nukkumaan omasssa sängyssään lattialla. Kolme viikkoa jaksettiin itkua ja haukkumista lattialta ja siitä asti neiti on saanut viettää ainakin osan yöstänsä sängyssä. Yleensä Oili nostetaan rauhoittumisen jälkeen omaan sänkyynsä, mistä se sitten viimeistään aamuyöstä ilmoittaa haluavansa viereen. Aluksi parasta oli E:n tyynyn jakaminen öisin, mutta esimerkiksi tällä viikolla Oili herätti tökkimällä tassullansa kättäni kun peittoa piti nostaa, jotta Oili pääsee mönkimään peiton alle jalkopäähän jatkamaan uniansa.

Pienen ja söpön Oilin kanssa tehdään jatkuvasti kuitenkin myös kasvatustyötä. Vaikka Oili saa melko vapaasti viettää aikaa sohvalla ja sängyllä (joille hänet pitää pienen kokonsa takia aina nostaa), on meillä kuitenkin myös rajoituksia. Esimerkiksi keittiössä Oili harvoin on tiellä, vaan menee istumaan hieman kauemmas jaloista tai jahtaa häntäänsä, mutta syödessämme ollaan oltu tarkkana siitä, ettei Oilia esimerkiksi huomioida nostamalla syliin. Yleensä Oili sitten rauhoittuukin omiin puuhinsa keittiön lattialle tai ruokailee itsekin. Huomio ja sen saaminen onkin niitä meidän suurimpia harjoittelun kohteita tällä hetkellä. Koska itse työskentelen kotoa, Oili selvästi on tottunut siihen, että joku on aina saatavilla. Yksinoloa harjoitellaan, mutta sen lisäksi Oilin on pitänyt oppia, että aina vaikkapa sitä lelua ei heitetä, vaikka niitä jalkoihin kuinka paljon tahansa kasataankin.

Tällaista nyt esimerkiksi kuuluu meidän pentukuplaan. Oilin meininkiä voi enemmän seurata Oilin Instagram-tililtä @oilithedachshund. Mielellään kävisin blogissa useamminkin, mutta kynsiblogissa se tuntuu jotenkin hassulta käydä kirjoittelemassa aiheen ohi. Tällä kertaa kuitenkin tein Oilin suhteen poikkeuksen!

Tsemppiä kaikille syksyn jatkoon!