Progress

Taannoin siivosin tietokonettani. Itsellä on paha tapa kerryttää työpöytä täyteen tiedostoja, lisäksi blogiin tulevat kuvat vievät eri vaiheissaan tilaa ja sotkevat kansioita. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja lajittelin kaikki tuhannet kuvani siististi määrättyihin kansioihin. Jätin melkein jokaisista tekemistäni kynsistä kuvat talteen, joitain vanhoja saatoin poistaa. 

Olen ennenkin avautunut siitä, että kynsiharrastus on siinä mielessä melko kuluttavaa, että vaikka kokisit onnistuvasi jossain todella hyvin ja tehneesi juuri vuosisadan kynnet, niin joku tekee sen aina paremmin. Jos joku haluaa nyt tulla ja sanoa, että harrastaa 100% vain itsensä mieliksi ja takia ja kynsiblogikin on olemassa vain ja ainoastaan siksi, että tehdyt kynnet pysyvät siististi tallessa, eivätkä muiden mielipiteet kynsistä kiinnosta, niin selvä. Mutta miksi blogisi on sitten julkinen etkä esimerkiksi talleta kuvia vain tietokoneesi kansioihin? Uskallan edelleen väittää, että kynsiharrastuksessa supertärkeä osa vuorovaikutus muiden kanssa. Kynsistä halutaan saada palautetta, jakaa ideoita ja yleensäkin keskustella tästä melko spesiaalista harrastuksesta toisten kanssa. Eikä siinä ole omasta mielestäni mitään väärää, päinvastoin. Mutta kukaan tuskin pitää kynsiblogia sen takia, että kukaan ei vain kiinnittäisi mitään huomiota tehtyihin kynsiin.

Mutta tästä päästään taas alkuperäiseen pointtiini eli siihen, että itse huomaan välillä sen kuinka turhauttavalta tuntuu välillä kokea onnistuneensa todella ja sitten tajuta, että nämä kynnet eivät todellakaan olleet mitään verrattuna henkilöiden a, b, c ja d kynsiin eivätkä kynnet keränneet taaskaan suurta määrää kommentteja. Joistain tämä saattaa tuntua tyhmältä ajattelumallilta ja myönnän kyllä, ettei se ole mikään suurin ylpeydenaiheeni tai edes tunnu mitenkään kovin järkevältä. Mutta toiset siellä ruudun takana istuvista varmaan ymmärtävät mistä on kyse ja mitä tarkoitan?

Siksi tiedostoja siivotessani törmäsin tärkeään ajatukseen. Vaikken ehkä kynsieni kanssa pärjää leimauksessa henkilölle x, liukuvärin tekemisessä henkilölle n ja ideoinnissa henkilölle y, niin  minä olen silti ihan itse oppinut uutta, kehittynyt vanhoissa taidoissa ja mennyt tässä harrastuksessa eteenpäin.

Tämän ajatuskulun myötä rohkaisisin teitäkin miettimään sitä, että kuinka paljon olettekaan tulleet oikeasti eteenpäin. Lakkausten siisteys, valokuvaaminen, leimaus, vesimarmorointi, ideointi..Sitä kaikkea ei tajuakaan ennen kuin katsoo valokuvia taaksepäin ja oikeasti toteaa sen mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua. Itse näen tämän valitsemani kuvasarjan myötä monta asiaa missä on menty eteenpäin ja kun katselette omia kuvianne niin toivon, että tekin näkisitte niissä sen huiman kehityksen mitä on tapahtunut :) 

Jos joku innostuu aihetta pohtimaan enemmänkin blogissaan, niin linkittäkää hetihetiheti kommenttiboksiin! 

Herättikö tämä teissä minkäänlaisia ajatuksia?