Puhutaanpa asiasta nimeltä huoli. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä suurempi stressikasa itsestä on kehittynyt. Yleensä stressaan ja olen huolissani kerrallaan yhdestä asiasta kunnolla ja yhdestä tai kahdesta siinä samalla, mutta niistä vähän vähemmän. Kun se iso stressi ja huoli häviää, olen noin 10 minuuttia todella helpottunut, hyvillä mielin ja sitten kehitän uuden stressiaiheen. Hyvä esimerkki huolestumisestani on juhannusviikolla olleet poikakaverin työporukan bileet. Etukäteen oltiin E:n kanssa sovittu, että ilmoittelee itsestään järkevin välein, että tiedän kaiken olevan okei. Bileitä ei meidän arjessa siis usein ole, joten kyseessä oli spesiaaliolosuhteet. Alkuillan suunnitelma toimikin, mutta bileiden siirtyessä saunaan ja paljuun tuo yhteydenpito unohtui. Tämähän on niin ymmärrettävää kuin vain olla ja voi, mutta siinä neljän tunnin kohdalla oma huoli otti itsestä vallan. Olin kasannut itselleni tekemistä illaksi, jotta osaisin olla huolehtimatta, piti tehdä kynnet, katsoa elokuva, pelata, kirjoitella gradua jne.. Kun neljän tunnin hiljaisuus tuli täyteen, ei mistään tullut enää oikein mitään. Samaan aikaan pystyin täysin järjellä hokemaan itselleni, että kaikilla on kaikki hyvin, mutta sitten tulee se pieni "entä jos?" -ääni. Tuo entä jos -kaveri on kyllä pääni pahin riesa. Ongelmaahan olen yrittänyt ratkaista mm. opiskelujen alussa psykologin kanssa, mutta saamani ohje oli "pessimistit ei pety". No joo, mutta olisipa kiva välillä olla positiivinenkin! Tämä aihe on nyt kovasti ollut viime aikoina mielessä, noita stressipisteitä kun opintoja lopetellessa tuntuu riittävän.
Nyt kun alkupostauksen tarinointi on taas kasassa, voidaan keskittyä kynsiin. Edelliset ILNP:n Lululla lakatut kynnet pidin kynsillä siihen asti, että lakkaus alkoi näyttää hassulta kasvurajan suurennuttua. Lakka oli siis todella kestävä pysyäkseen kynsillä niin pitkään, ties koska ensimmäiset palat lakkaa olisivat itsestään lohjenneet.
Harkitsin vain nopeasti tälle kerralle kevyempiä ja kirkkaampia sävyjä, mutta sitten päädyin pysymään mukavuusalueellani. OPIn tummanpunainen We'll Always Have Paris olisi ollut jo itsekseenkin todella kaunis tapaus, mutta pientä särmää kynsille tuo China Glazen Liquid Leatherilla toteutettu liukuväri. Tummanpunainen ja musta sopivat mielettömän hyvin yhteen ja mattapinta lisää tyylikkyyttä. Mattapinta ei ole se täysin omin juttuni, mutta aina välillä sopii sitäkin kokeilla. Tummasävyisissä kynsissä se näyttääkin erityisen kivalta.
Nämä kynnet kyllä miellyttävät omaa silmää ja teinkin ne ajatuksena, että voin taas olla samoilla lakkauksilla pidemmän aikaa. Mietin lisäkoristeluja, mutta tällaiset simppelit kynnet toimivat vaan kaikista parhaiten tällä kertaa. Seuraavaksi voisi jo harkita niitä kirkkaampiakin kynsiä..
Millainen suhde teillä on mattapintaan? Entä miten te pidätte isommat ja pienemmät stressit hallinnassa ja poissa?
OPI - We'll Always Have Paris
China Glaze - Liquid Leather
Cesars - Matte Top Coat
