Minä

Hiljattain Sannu pohti blogissaan sitä millainen on hyvä kynsiblogi. Postauksessa Sannu mainitsi sen, että kun kynsilakka-arvostelujen seasta löytyy esim. jokin tarina tai sattumus, hahmottuu kynsiblogin taakse myös oikea henkilö pelkkien maalattujen kynsien lisäksi. Olen tarkoituksella pyrkinyt aloittamaan jokaisen postauksen jollain kynsiin liittymättömällä ajatuksella tai asialla. Sannun postauksen myötä aloin kuitenkin pohtia ja päädyin siihen tulokseen, että nyt kun blogin aktivoituminen näyttää oikeasti tapahtuvan, olisi aika päivitellä tämän bloggaajan henkilökuvaa.

Asun yhä Joensuussa avokin kanssa tässä asunnossa, johon keväällä muutettiin. Parisuhde tuntuu vähintään yhtä ihanalta kuin vuosi sitten ja asuntokin kodilta. Gradu alkaa VIHDOIN olla loppusuoralla ja  tutkinto pitäisikin olla vuoden vaihteeseen mennessä valmis. Sitten päättyy 5,5 vuoden yliopisto-opiskelut ja jään ainakin toistaiseksi työttömäksi. Uusi elämänvaihe ja -muutos huolestuttaa, mutta pyrin ensin selviytymään opiskeluista. Vasta sitten alan stressata tulevia muutoksia.

Kun aikoinaan muutin Joensuuhun opiskelemaan, oli tarkoituksena suorittaa tutkinto mahdollisimman nopeasti ja muuttaa sitten täältä pois. Nyt kaupunki tuntuu kuitenkin jo kodilta ja kiirettä mihinkään muualle ei ole. E aloitti syksyllä uudet opinnot jotka pitävät meidät täällä todennäköisesti vielä ainakin kaksi vuotta. Tällä alueella omalle alalleni työllistyminen ei ole helppoa ja olenkin valmis tekemään muita töitä seuraavien vuosien aikana. Niitäkin täällä on kyllä rajoitetusti. Onneksi yksi parhaista ystävistäni muutti takaisin Joensuuhun, joten elämää täällä on itselläni vähän enemmän kodin ulkopuolellakin. E:llä on Joensuussa uudet koulukaverit, vanhat koulukaverit, työkaverit ja muut kaverit. Itse tunnen Joensuusta kaksi ihmistä, kumpikin opiskeluiden kautta. Onneksi molemmat ovat läheisiä ystäviä, muuten saattaisivat seinät hieman kaatua välillä päälle.

Toinen ystävistäni päätti värvätä minusta kaverin salille, mutta aloituksen jälkeen sain flunssan ja olin muutenkin kipeänä, joten salihommat jäivät heti tauolle. Kuntohan itselläni on käsittämättömän huono, joten nuokin kerrat olivat aikamoista puskemista. Mutta jostainhan sitä pitää aloittaa. Liikunta salillla on sinällään rankkuudestaan huolimatta hauskaa (tätä en osannut odottaa), mutta muut ihmiset salilla tuovat hommaan henkistä haastetta. Tiesin jo etukäteen, että tuo tulee olemaan itselle se kovin paikka koko hommassa, mutten osannutkaan päätellä, että näinkin kova paikka. Välillä muut ihmiset unohtuvat kokonaan ja salilla on mukavaa. Sitten on niitä tilanteita, kun joku superkuntoinen tyttö tulee varta vasten viereeni radalle tekemään täsmälleen samaa asiaa kuin itse olin juuri tekemässä. Ihan vain näyttääkseen ilmeisesti vieressäni käskyttävälle (miespuoliselle) ystävälleni, että hei, muut pystyy tohon samaan paljon paremmin. Se ärsyttää ja jää mieleen pyörimään vielä pitkäksi aikaa, vaikka oikeasti siihen ei kai mitenkään saisi reagoida tai ainakaan asiaa muistella.

Lisäksi olen viime aikoina käyttänyt aikaa paljon hiusten värjäämiseen. Oikeaan parturiin meno on liian suuri satsaus juuri nyt, joten olen yrittänyt muuttaa väriä halutunlaiseksi itse. Pari viime vuotta ylläpidin liukuväriä, jonka muutin yksiväriseksi tummanruskeaksi, mutta kyllästyin nopeasti. Sitten keksin haluta punaiset hiukset ja vaikka väri oli ihana, sen ylläpito vei liikaa aikaa ja rahaa. Joten tällä hetkellä värjään hiuksia pikkuhiljaa vaaleanruskeiksi eli sen verran lähelle omaa väriä, että juurikasvun takia hiuksia ei tarvitsisi jatkuvasti värjätä. Huhuh.

Tässä kai kaikki, parisuhde, opiskelu, työ, harrastukset? Ehkä tämä raottaa jonkinlaista kuvaa siitä, että kuka tämän blogin takana oikein häärii niiden lyhyiden kynsien kanssa. Sen sijaan, että aina vetoaisin blogin taustalle jäämisessä niihin kiireisiin ja tapahtumiin, niin tällä kerralla hieman ainakin yritin kertoa, että mitä täällä oikeastaan tapahtuu.

Oliko henkilökuva paikallaan vai ei? Kiinnostaako teitä se mitä ruudun tällä puolella tapahtuu?